Nettitreffit

Tässä veljeäni odotellessa voisi taas vähän sepustella. Veli ja minä, me ei koskaan satuta yhtä aikaa messengeriin, jotta voisi jutella. Niinpä otimme sikaa saparosta, ja sovimme nettitreffit (tosin veikka ei varmaan arvosta tätä nimitystä). Kello on kuitenkin jo yli sovitun ajankohdan, joten täytyi keksiä jotain tekemistä. Jaa, nythän tuo ilmestyikin tuonne..

Juu, kaksikymmentä minuuttia ja se kyllästyi muhun. Ihan kun en olisi arvannut. :) Mutta olipa kivaa kuitenkin.

Juu, ostettiin tänään pari leffaa (0,5 euroa kappale) ja itselleni hankin Greyn anatomian kolme tuotantokautta kahdella eurolla. Hurjan kallista. Täytyy vain toivoa, että ne kaikki toimii, kun ei näistä aina tiedä.. Kun pikkuhiljaa ihan paikallaanolokin alkaa maistua, niin nuo leffat on ihan hyvä vaihtoehto. Tässä mietiskelin, että täytynee joidenkin sarjojen tuotantokausia koittaa etsiskellä vähän laajemminkin, ainakin House olisi aika kova sana. Piratismia ei täällä oteta turhan vakavasti, sillä esimerkiksi paikallinen kahvilamme soittaa huoletta netistä ladattua musiikkia. Tai no jossain tapauksessa otetaan, lopetettiinhan isot feikkimarkkinat tuossa taannoin kokonaan. Eiväthän ne kaupustelijat toki ole mihinkään kadonneet, nyt ne vain ovat hajallaan pitkin kaupunkia.

Joissain muissa asioissa taas ollaan hyvinkin tiukkoja. Kiinassa on käytössä kuolemanrangaistus ja maa taitaa olla yksi ahkerimpia toimeenpanijoita tällä kyseisellä alueella. Lakitunnilla tuli ilmi, että esimerkiksi kovempien huumeiden hallussapidosta (määrä oli 5 tai 50 grammaa, en muista kumpi) voi napsahtaa juurikin tuo kuolemanrangaistus. Aika hurjaa, kun miettii Suomen lainsäädäntöä, joka ainakin mun mielestä on liiankin lepsu monin paikoin. En olisi ehkä ihan kuolemanrangaistusten kannalla, mutta muuten lainsäädäntöä voisi kyllä helposti kiristää. No, se siitä politikoinnista tällä kertaa.

Ei ole ehkä ihan paras päivä puhua ajattelua vaativia asioita. Takana on kolmen illan nesteytysputki ja olo on kyllä sen mukainen. Aloitimme torstaina siellä paikallisessa kahvilassa ihan viattomasti. Tarkoitus oli käydä syömässä ja viemässä paikan omistajalle, Cacolle Suomesta tuliaisia (salmiakkikossua). Yllätys yllätys, äijä päätti tarjota pullosta porukalle ja niinpä salmari näkyy kahvilassa enää tyhjänä pullona seinällä. Sen jälkeen seurueen miespuoliset henkilöt tuhosivat yhden viskipullon ja itse keskityin rommiin. Pojat tulivat avuksi rommin lopettamisessa ja sen jälkeen avasivat vielä yhden Jack Danielsin. Kun ei itselle nuo ruskeat viinat kauheasti maistu, sain rommin loputtua gin tonicia. Loppuillasta yksi suomalaisista oli tiskin takana tekemässä paukkuja, kun Caco ja tämän äiti, joka on kahvilassa töissä istuivat tiskin toisella puolella naureskelemassa. Kotiin tuolta reissulta pääsin joskus viiden aikaan ja yllättäen seuraavan aamun tunnit jäivät välistä.

Perjantaina oli kolmen suomalaisen yhteissynttärit Barbarossa -nimisessä paikassa, joka sijaitsee People's Squaren puistossa. Hieno paikka muuten, en ollut aikaisemmin käynyt. Kotiin pääsin taas joskus viiden maissa. Ja eilen lauantaina vedettiin pienimuotoinen baarikierros seuraavasti: Zapatas (2 margaritaa), I love Shanghai (olutta eikä onneksi yhtään absinttia), Judy's (olutta) ja X-ta-sea (edelleen vain olutta). Vielä dinerissa syömässä ja nukkumassa tuossa kahdeksan pintaa aamulla. Tuosta absintista tuli muuten mieleen, että eilen lähtiessämme tilanne oli 80-78 Suomen hyväksi (tsekkaa aikaisemmat sepustukset). Eräs sankari nimittäin joi lähestulkoon yksin kokonaisen pullolisen tuota paholaisen ainetta ja kunto on kuulemma ollut tänä aamuna sen mukainen. Jätkä nukkui baarin lattialla varmaan pari tuntia, ja kun me lähdettiin jatkamaan, nakattiin absinttihirmu taksimatkalle kohti kampusta.

Että sellaista tänä viikonloppuna. Erästä tapahtumaslogania mukaillen: Shanghai ja maksa piippaa. Huomenna olisi Rootsin keikka, mutta taitaa jäädä väliin, kun ei ole lippuja. Ja Kylie Minogue tulee tämän kuun lopussa avaamaan Kiinan ilmeisesti ensimmäisen H&M:n tänne Shanghaihin. Ehkä pakko käydä katsomassa. :)

Postimerkit

Helvetti kun voi asiat olla joskus hankalia. Tai ainahan ne on, mutta joskus se vaan pomppaa silmille. Olen yrittänyt varmaan neljä viikkoa saada itsestäni irti sen verran, että kävisi postimerkkejä ostamassa ja pistäisi jo kirjoitetut kortit postiin. Koko postikorttiprojekti on ollut aikamoinen taistelu, mutta tää merkkiasia kärjistää koko homman.

Miksi suhteellisen yksinkertaisen asian täytyy olla niin hankala? Miksi? Ja miksi en ole vieläkään saanut tehtyä kouluun roikkuvia kursseja suoritetuksi nyt kun ruvettiin kyselemään. Saakelin raportit.

Nyt rupesi tosiaan ärsyttämään. Ei pitäisi kiusata itseään miettimällä tuollaisia asioita. Nyt lopetan ajattelun, menen syömään ja sitten juomaan. Sitten voi taas huomenna ajatella, että mitähän sitä tuli tehtyä. Ja noidankehä on valmis. :)

Arkena ja sunnuntaina - kiinalaisuuksia

Maassa maan tavalla, niinhän sitä aina sanotaan. Täällä noita maan tapoja löytyy kyllä vaikka kuinka. Tulevat tässä nyt sekalaisessa järjestyksessä tajunnanvirtana, kun järkevä luokittelu ei nyt onnistu.

Kiina on kommunistinen maa (aloitetaan perusasioista), ja kommunismi näkyy täällä erittäin selvästi. Nykyään Kiina määrittelee itsensä demokraattiseksi diktatuuriksi, mikä länkkärin korvaan kuulostaa täysin absurdilta. Hallintorakenteeseen kuuluu läjä erilaisia neuvostoja, kongresseja, presidentti sun muita. Lisäksi on CPPCC - The Chinese People's Political Consultative Congress, joka pitkälti oikeuttaa (täkäläisten mukaan) sanan demokraattinen tuon diktatuurin edessä. CPPCC on nimittäin ainoa "vaikuttamismahdollisuus", joka muille kuin kommunistiselle puolueelle on suotu. Kyseenalaiseksi tämän organisaation vallan asettaa se, että opettajammekin, joka asiasta puhui, sanoi, että parlamentin PITÄISI kuunnella CPPCC:tä. Vielä maan demokraattisuutta selventääkseni kysyin, että voisiko joskus presindentiksi nousta joku muu kuin kommunisti. Opettaja lähestulkoon tyrskähti nauruun - ei voi.

Toinen politiikkaan liittyvä asia: Kiina on ehdottoman varma, että Taiwan tullaan lähitulevaisuudessa liittämään Kiinaan. Meille kerrottiin perusasioita maasta ja Taiwan esiteltiin yhdeksi isoista Kiinan saarista. Samoin lakitunneilla Taiwanin lainsäädäntö lasketaan mukaan, kun puhutaan siitä, kuinka monta erilaista lainsäädäntöä Kiinassa on (5).

Vähän pienempiä asioita. Maon ja Deng Xiaopingin ajoilta täällä näkee edelleen tiettyä työyksikköajattelua. Taannoinhan periaatteessa kaikille ihmisille oli taattu työpaikka, esimerkiksi yliopisto hoiti valmistuville opiskelijoilleen työpaikat. Tosin jos et sattunut pitämään työstäsi, niin voi voi. Ihmiset oli jaettu työyksiköihin ja kullakin yksiköllä oli tarkasti määritellyt tehtävänsä. Edelleen kaikkialla on järjettömästi työntekijöitä, esimerkiksi pienessä jäätelökioskissa on jatkuvasti kolme myyjää, ja tyhjässä ravintolassa saattaa pyöriä 15 tyyppiä essut päällä.

Suorastaan mitättömiä asioita, ovatpahan vaan kiinnittäneet huomion. Lattian pesuun ei käytetä pesuainetta. Pyykit pestään kylmässä vedessä (poikkeuksena pesulat). Ravintolassa olutta saa joko kylmänä tai huoneenlämpöisenä, tai pelkästään huoneenlämpöisenä ja tarjottava vesi on usein lämmintä. Lähes missä tahansa saa polttaa, taksissa, koulun käytävillä, ravintoloissa etc. Liikenteessä on pakko töötätä tai vilkuttaa valoja, ja kaistaa vaihdetaan miten sattuu. Polkupyörällä kuljetetaan suunnattomia lasteja, kokonaista perhettä tai jääkaappia parhaimpina esimerkkeinä. Pyörällä voi myös ajaa motarilla, jos siltä tuntuu. Poliisit ajaa aina vilkut päällä, kysymys herää, että miten ne herättää hätätilanteessa huomiota.

Juu, tuossahan nuita, varmaan olisi enemmänkin, mutta nyt ei tule mieleen. Tiedustelujoukko palasi muuten eilen sieltä Hangzhousta. Kuulemma oli hienoa, olemme edelleen menossa. Itse sen sijaan kävin eilen Yu Yuanissa paremmalla ajalla uudelleen. Se on siis se puutarha vanhassa kaupungissa. Sekin on kyllä näkemisen arvoinen. Jos siellä saisi joskus olla yksin ja rauhassa, niin voisi kenties tulla paremmaksi ihmiseksi. Onneksi siellä on mahdotonta olla yksin, aika turistikohde nimittäin.

Hapankorppua

Kämppiksen äiti toi mukanaan hapankorppua ja meetvurstia. Ei olla löydetty kunnollista voita, mutta maistuu nuo tuollaisinaankin aika hyviltä. Leipä on ehkä sellainen asia, mitä täällä kaipaa. Paikallisesta marketista saa nimittäin vain makeahkoja paahtoleipiä ja sinnepäinpatonkia. Aamupalastelu on jossain määrin jäänyt kokonaan, jukurttia ja muroja silloin, kun kerkeää. Nyt on Suomen tuliaisina myös pikakaurapuuroa, joka on sekin fiilistelyn arvoista. Suomessa kaurapuuro on aika harvinainen näky aamupalapöydässä, mutta täällä sekin maistuu taivaalliselta.

Paikallinen arvausruoka alkaa vähän tökkiä. Tutuissa ravintoloissa ja sellaisissa, joissa on joko englanninkielinen menu tai kuvallinen sellainen, tietää suurinpiirtein, että mitä kannattaa tilata ja mitä ei, mutta menepä uuteen ravintolaan, joissa edellä mainittuja ylellisyyksiä ei ole. Vaikka suurinpiirtein osaatkin tilata ne raaka-aineet, joita haluat niin siitä huolimatta lopputulos on onnesta kiinni. Paikalliseen kulttuuriin kun kuuluu, että ns. jätelihaa ei ole, vaan kaikki osat hyödynnetään. Niinpä ruoissa on usein mukana luut ja jänteet, kanaa tilatessa aika usein myös nahka ja parhaimmissa tapauksissa myös heltta. Ja puikoilla syötävän ja syömättömän erotteleminen on hankalaa, joten ei auta kuin laittaa koko epämääräinen pala suuhun ja sylkeä ylimääräiset pois. Tai syödä pelkkä riisi.

Eniten ehkä kaipaan tuoretta salaattia. Vaikka täältä tuoreita vihanneksia ravintoloista saakin, on ne lähestulkoon aina kuormitettu järkyttävällä määrällä pahaa majoneesia. Ja jos erehdyt tilaamaan pelkän salaatin, etkä erottele sitä sen enempää, saat todennäköisesti eteesi paikallista perunasalaattia (joka on myös majoneesissa). Onneksi Shanghai on kuitenkin niin iso mesta, että erilaisia keittiöitä löytyy vaikka kuinka. Suunnitelmissa on ainakin mennä testaamaan paikalliset sushipaikat ja herkkusuu huutaa myös kunnollista italialaista.

Kello on täällä hiukan yli kolme ja päivän suunnitelmat vielä täysin auki. Kahdeksaan asti olisi kaupungissa joku päiväfestari, menen ehkä sinne, jos tästä jaksan. Eilenkin oli tarkoitus lähteä baariin, mutta päivän kaupungissa käveltyäni uni maittoi paremmin. Aloitin viikolla antibioottikuurin, jotta tämä kestoflunssa lähtisi vihdoin pois, joten voi olla, että sekin vie osan puhdista pois. Katsellaan.

Huijasin!

Itsehän osallistuin kahdella

Heh, ei me mihinkään mentykään. Kannattaa aina pröystäillä asioilla, jos haluaa, etteivät ne ihan varmasti toteudu. Kämppis on oksupoksutaudissa, ja ajattelin solidaarisuuttani, että en mene ilman häntä. Täytyy ottaa joku toinen viikonloppu, ja sitten en puhu siitä kenellekään etukäteen.

Eikä me myöskään menty minkään baarin avajaisiin eilen (pikkulinnut kertoivat, ettei mikään erikoinen paikka). Sen sijaan, juotiin reilun kymmenen hengen porukalla Suomi maailmankartalle (todisteet löytyvät yltä). Absintti ei ole hyvää. Niin ja paikka, josta lista löytyy, on nimeltään kliseisesti I love Shanghai. Mutta niinhän minä rakastankin.

Ei tää päivä kuitenkaan ihan hukkaan mennyt. Heräsin jostain syystä jo kohtuullisen aikaisin, ja siitä innostuneena päätin lähteä päiväksi keskustaan ihmettelemään. Päivällä aurinko paistoi ihan kivasti hienoisen saastepilven takaa ja tätä juhlistaakseni menin People's Squarelle istuskelemaan. Koska olen niin helpostilähestyttävä ja miellyttävä ulkoiselta olemukseltani, jopa kaksi kertaa minulle tultiin juttelemaan (vähän Master Yoda -tyyppistä sanajärjestystä). Oli ihan hauskaa jutella kiinalaisten nuorten kanssa ja vertailla englannin kielen opetusmenetelmiä. Erojahan nimittäin löytyy. Täällä ei kauheasti panosteta puhumiseen vaan sen sijaan kielioppia arvostettan erittäin paljon. Keskusteluista valaistuneena päättelisin, että kohtuullisen monella on jonkinlainen englannin kielen taito, mutta se ei vaan näy ulospäin puheen muodossa. Koulutuksen eroista tuli mieleen muutama muukin juttu. Olin sellaisessa tutustumisillassa muutama päivä sitten, jossa oli mahdollisuus tavata kiinalaisia ja muun maalaisia opiskelijoita ja siellä tuli erään paikallisen kanssa puheeksi useampikin asia. Ensimmäiseksi, jotta voi valmistua yliopistosta, täytyy opetella uimaan. Toinen, ja vielä mielenkiintoisempi asia on, että kiinalaisten opiskelijoiden asuntoloissa valot laitetaan pois päältä yhdeltätoista illalla. Jos meille tehtäisiin noin, joutuisimme jatkoilla pelaamaan sisäfutista kynttilänvalossa.

Peace Hotelin katolta näkyy Bund

Löysin tänään myös vielä läheisemmän metroaseman. Taksi sinne maksaa enää 2,5 euroa. Lisäksi ostin laukun ja paidan. Ja kävelin varmaan kymmenen kilometriä. Vierailin vihdoin tuolla joen varrella (The Bund). Siellä oli Maon patsas ja järkyttävän paljon porukkaa. Täytynee joku päivä toteuttaa suunnitelma jokiristeilystä. Aurinkoisena päivänä se voisi olla erittäin hauskaa.

Ilmoitusluontoista asiaa

Päätettiin ex tempore lähteä Hangzhouhun tuohon parin sadan kilometrin päähän. Huomenna (lauantaina) lähdetään tuossa puolen päivän aikoihin ja maanantaina olisi tarkoitus kotiutua takaisin Shanghaihin. Tuli vähän sellainen olo, että kohta on toukokuu ja sitä tajuaa, ettei ole matkustellut missään. Niinpä otamme härkää sarvista ja kohtaamme tuntemattoman veden päälle rakennetun kaupungin muodossa.

Tiedustelujoukko lähti matkaan jo tänään, ja meille on luvattu tsekata hyvä hotelli, näkemisen arvoiset kohteet sekä paikat ruokailuun ja illanviettoon. Tai sitten pullo riisiviinaa kouraan, ja vähäksi aikaa taksilla paikallisia kulmia pyörimään. Tiedä sitten kumpi olisi hauskempaa.

Riisiviina on muuten asiasta maatalouteen käsittämättömän pahaa. Se haisee ja maistuu niiiiin pahalta. Hajua saati sitten makua on mahdoton peittää millään. Onneksi kaupasta saa länkkäriviinoja. Käytiin pari viikkoa sitten ranskalaisperäisessä Carrefourissa vähän päivittämässä viinakaappia, sieltä löytyi Smirnoffia, giniä ja Absolut Vanillaa. Eikä olla vielä edes juotu kaikkia loppuun (smirre kylläkin hävisi mun käsissä aika nopeasti). Ainoa huono puoli on, että täältä ei tahdo saada mitään liköörejä (Sour Applea) eikä karpalomehua. Sen sijaan löydettiin paikka, josta saa ihan killerimargaritoja. Tuota jumalten juomaa saa ostaa myös kannuttain, jos on isompi joukko janoisia liikenteessä. Ja samassa paikassa on maanantaisin ja keskiviikkoisin ladies night, jolloin saa puoleen yöhön asti juurikin noita margaritoja ilmaiseksi, kunhan vain on siis nainen.

Juu, tästä tulikin vain korostettua omaa alkavaa alkoholismia, joten lopetanpa tähän. :D Raporttia reissusta ensi viikon puolella, until then.

Couragement of Love vs. Punishment

Tänään laiskotutti. Kielen tunnit alkavat tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin kahdeksalta ja kestävät varttia vaille kahteentoista. Tänään jaksoin vääntäytyä sängystä ylös vasta kymmeneksi. Syytän tätä hiukan huteroa oloa moisesta. Saatiin tänään ensimmäisen välitentin tulokset takaisin, 80 sadasta pisteestä. Ihan hyvin kai. Tosin huolimattomuus ei näköjään jäänyt Suomeen, sillä tuttuun kielen kokeiden tyyliin tässäkin suorastaan vilisi huolimattomuusvirheitä. Lahjattomat harjoittelee ja vielä lahjattomammat eivät tarkista kirjoituksiaan. No ei se mitään, tämä tentti on loppuarvosanasta vain 20 %, joten seuraaviin koitoksiin täytyy varustautua suuremmalla kärsivällisyydellä.

Meitä on niin iso ryhmä kokonaisuudessaan, että se on jouduttu jakamaan kahtia. Siksipä opettajiakin on kaksi ja nämä vaihtavat aina puolessa välissä luokkia. Tällä kai pyritään takaamaan tasavertaisuus. Omalla ryhmälläni kaksi ensimmäistä tuntia vetää noin 25-vuotias Che Li, joka käyttää oppimismotivaation lisäämiseksi Punismenttiä. Eli jos et osaa, tulee kynästä käteen napautuksia. Ei kovin tehokasta ilmeisesti, sillä viime aikoina ei ole enää rangaistuksia jaettu. Toiset kaksi tuntia vetää Gu-laoshi, joka puolestaan motivoi Couragement of Lovella. Jos joku vetää erityisen hyvin, laoshi huutaa Ai doku li (ainakin suurinpiirtein noin) ja kaikki laittavat kätensä sydämen muotoon. Sitten taputetaan yksi, pieni tauko ja sitten kaksi lisää. Rakkauden taputukset toimivat myös vapaa-ajalla, jos joku onnistuu tai vaihtoehtoisesti kämmää oikein pahasti. Nämä ovat varmaankin niitä inside-juttuja, joita kukaan ei tajua Suomeen palatessa. Sitten on vielä sirkuskalsarit ja merikrotit, mutta ne eivät liity opiskeluun ja muutenkin olisivat aika vaikeita selittää. Koittakaa sitten vaan kestää minuu.

Tältä päivältä ei oikeastaan ole mitään sen kummallisempaa kerrottavaa. Osasin vähän tosin kommunikoida kantaraflan henkilökunnan kanssa tänään, vaikka veden sijasta pöytään tulikin Spraittia. Muuten kuitenkin melkein taputusten arvoisesti. Illemmalla ainakin osa porukasta on kai lähdössä jonnekin kaupungille, katsotaan jaksanko itse. Otin tuossa tehokkaat kolmen tunnin päikkärit, joten nyt on olo ihan hyvä. Jos sama säilyy vielä, niin ehkä sitten lähden. Huomenna koulu alkaa nimittäin vasta yhdeltä, joten heräämisen kanssa ei ole niin kiirettä. Perjantaina on ainakin oltava bilekunnossa, silloin on yhden uuden baarin avajaiset, jotka olisi hienoa tsekata.

Nähtävyyksiä

Kuten olen varmaan aikaisemminkin todennut, tämä kaupunki ei kyllä lopu ikinä. Parina viimeisenä päivänä ollaan matkailtu vähän eri metroasemille ja aina portaista ylös noustessa eteen tulee uutta nähtävää ja vaikka mitä mielenkiintoista. Enää 2/3 reissusta jäljellä ja olen nähnyt vasta pikkuisen hiukkasen koko kaupungista. Luvut eivät kyllä yleensä sano mitään, mutta siitä huolimatta: Shanghai on läpimitaltaan reilun sata kilometriä. Pelkästään kampukselta keskustaan on noin 20 kilometriä, riippuen mihin päin ollaan menossa (tai mistä tulossa). Rahassa se on 60-70 RMB:tä, eli 6-7 euroa. Niinpä on tämäkin tyttö elellyt herroiksi ja matkustellut lähinnä taksilla. Bussi lähimmälle metroasemalle maksaisi kai noin 0,1 euroa, mutta se kestää tunnin ja jos on isommalla porukalla liikenteessä, ei sitä kauheasti nappaa kokeilla. Metro taas maksaa etäisyyksistä riippuen 0,30-0,40 senttiä ja sitä on tullut testattua. Metro on etenkin ruuhka-aikoina kätevin kulkuneuvo, tosin se muistuttaa paljolti liian täyteen ahdettua sillitölkkiä. Bussitkin ovat tiedustelujoukkojen mukaan ajoittain aika lailla täysinäisiä, mutta kaipa se on viimeistään rahojen loppuessa kokeiltava. :)

Jos et suoranaisesti laske busseja tai metroja nähtävyydeksi, niin tässäpä sitten hiukan tarinaa oikeamman laisista sellaisista. Kuluneen hyvin lyhyen kuukauden aikana olen kerennyt käymään Shanghai Art Museumissa, Shanghai Contemporary Art Museumissa, People's Squarella, Nanjing Roadilla (pääkatu periaatteessa, pimeällä upea valomeri), Shanghai Science ja Technology Museumilla <- tai siis siellä metroaseman feikkikaupoissa, Qipu Roadilla, jossa sijaitsee myös noita pikkukauppoja ihan hirveästi, Yu Yuan -puutarhassa ja vanhassa kaupungissa ja yhdessä temppelissä siellä. Ja mainittakoon vielä Pudongin puolella (sanoo se sitten mitään tai ei) olevan maailman neljänneksi korkeimman rakennuksen eli Jin Mao Towerin toiseksi ylimmäisessä kerroksessa (vau).

Art Museumissa oli ensimmäisellä käyntikerralla auki vain yksi kerros, joskin teokset olivat mielestäni sisäänpääsymaksun arvoisia (2 euroa). Itse tykkäsin eniten hiilikaivoksen työntekijöistä otetuista valokuvista ja maalauksista, jotka näyttivät kaukaa valokuvilta. Toinen käyntikerta ei tuonut paljon lisää (menin silloin kämppiksen ja äitinsä seurassa), näkemättä jääneessä kerroksessa oli abstrakteja teoksia ja yksi kohtuullisen vaikuttava tilataideteos. Parasta tuolla kerralla oli se, että aulan isossa mainoksessa (jotain saksalaisista tms.) oli museum kirjoitettu Meseum. Eihän se oikeasti voi olla noin?

Contemporary Art Museum oli ehkä vielä mukavampi. Siellä oli Control/Delete -niminen näyttely, joka käsitti enimmäkseen interaktiivista taidetta. Mieleen painui kuitenkin parhaiten jälleen valokuvia, mustavalkoisia self-potraitteja.

People's Square (Renmin Guang Chang) on vapaasti tulkiten kaupungin keskus. Aikaisemmin, joskus 1930-1940 -luvuilla samalla paikalla on ollut laukkarata ja uhkapelauspaikkoja. Sittemmin vuoden -49, Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen paikalle on alettu rakentaa nykyistä puistoa, tosin jossain välissä tuo laukkaratakin on kertaalleen jälleenrakennettu ja sittemmin taas purettu. Puistossa on ihania pieniä polkuja, vähän isompia kävelyteitä ja yleensä älyttömästi ihmisiä. Vielä kun pengon muistiani, niin kuvittelisin, että kyseenalaisesti kunnianarvoisa Mao Zedong julisti jotain (<- jep, olen hyvä tässä) aukiolla, ja erityisesti siksi puistoa on tälle paikalle ryhdytty rakentamaan.

Nanjing Roadista vain sen verran, että se on hienoa katseltavaa, mutta rasittavaa kuljettavaa väenpaljouden ja kaupustelijoiden takia. Erityisesti tämän kadun, sekä feikkimarkkinoiden ansiosta olen oppinut tyhjän katseen ja lakonisesti lausutun Bu ya -lauseen kaupustelijoita varten. Yu Yuanin puutarhoissa, vanhassa kaupungissa ja City God temppelissä vierailin vasta tänään. Vanha kaupunki on Shanghaissa oikeastaan ainut mesta, missä on niitä vanhan mallisia sakarakattoisia koristeellisia rakennuksia. Muuten kaupungin on vallannut pilvenpiirtäjät ja kerrostalot. Puutarhan ajattelin käydä tsekkaamassa vielä paremmin joku toinen kerta, tänään käytiin vain nopeasti pällistelemässä siellä. Siitä siis sittemmin tarkemmin.

Jin Mao Towerista oli hienot näköalat, mutta hinnatkin ovat sen mukaiset. Kiersimme kuitenkin rakennuksen sisäänpääsymaksun menemällä sisään hotellin ovista ja päätymällä kolmen hissimatkan jälkeen vain yhtä kerrosta alemmas kuin varsinainen näköalatasanne. Opiskelijaelämää ja tarkan markan mentaliteettia täytyy kuitenkin vähän säilyttää, vaikka muuten meinaa mopo käsistä karatakin.

Yksi nähtävyyden irvikuva on muuten Bundin näköalatunneli tjsp., joka menee Bundilta Pudongin puolelle. Neljä euroa siitä, että pääset istumaan/seisomaan jossain sukkulan tyyppisessä ratkaisussa, kun tunnelissa välkkyvät erilaiset valot ja samalla kertoja kertoo, että mitä kulloisenkin valon olisi määrä esittää. Otettiin vielä meno-paluu.

Sellaista tällä kertaa, nyt on tytön pakko päästä tutimaan, taitaa olla vähän kuumeen tynkää ilmassa. Onneksi muuten ei ole tullut sairasteltua, kestoflunssa tosin on ollut päällä jo kolmisen viikkoa. Jos se tällä kuumeella vihdoin talttuisi.