Informatiivinen ja tärkeä merkintä

Mä mietin vielä, että jatkanko oikeasti tätä blogia. Oli kuitenkin kiva rämplätä noiden asetusten ja muiden kanssa. Hiljaisina työpäivinä tää olisi kuitenkin erinomaista ajanvietettä. Vapaa-ajalla ei taida into riittää koneen edessä rypistelyyn, varsinkin kun mun ryöstönetti on vähän mitä sattuu. Mmm, ehkä. En tiedä.

Majoitusongelmia

Viikonloppumatka Sevillaan ilman hotellivarausta saattaa vaatia useamman paikan aula-arviointia samalla, kun toistaa kysymystä "¿Tienes habitaciones libros?". Meidän joukkio kävi perjantai-iltana arviolta kymmenessä hotellissa/hostellissa ennen kuin tärppäsi ja lauantaiaamun iloksi toistimme saman leikin.

Muutenhan Sevilla oli ihana. On se sitä varmasti vieläkin. Tahtoo uudestaan. Sitä on niin tottunut tähän aurinkorannikon turistimeininkiin, että aito (aidompi) kulttuuri ja siitä saadut elämykset olivat aikamoista mannaa. Mutta alkuun.

Kolme pientä harjoittelijaa lähtivät perjantai-iltana seitsemän junalla Malagasta Sevillaan. Meno-paluu maksoi jotakuinkin 30 euroa ja matka vei yhteen suuntaan aikaa sellaisen kaksi ja puoli tuntia. Sevillan juna-asemalta ostetun kartan avulla suunnistimme aiottuun hostelliin, joka siis osoittautui täydeksi ja siitä eteenpäin kävimme jotakuinkin jokaisessa paikassa, joka matkalla sattui. Vihdoin tuossa puolenyön aikaa majapaikka yhdeksi yöksi löytyi, joka oli mahtavaa, vaikkakin seuraavana aamuna oli etsittävä uusi paikka. Nopean suihkun ja vaatteidenvaihdon kautta syömään ja sitten pötköttämään.

Lauantai oli varsinainen kokemusten ilotulitus. Aloitimme (heti sen hotellin etsimisen jälkeen) päivän kiertelemällä vanhaa kaupunkia ja sen kapeita teitä. Muutama kirkko, joki, useita aukioita, linna ja katedraali osuivat kohdalle. Joissakin kävimme ihan sisällä asti, muunmuassa katedraalissa, joka on maailman (tai Euroopan) kolmanneksi suurin kaikista ja suurin goottilaistyylistä pytingeistä. Katedraaliin oli kyllä aika suolainen sisäänpääsymaksu, kun opiskelijakortti oli unohtunut kotiin. 7 euroa siinä missä opiskelijakortilla sama maksu oli 2. Mutta oli se ihan hieno, varsinkin kirkon yhteydessä oleva Giralda (eli torni tai kellotorni suomeksi), jonne pääsi maisemia katselemaan.

Niin ja kävimme myös paikallisella härkätaisteluareenalla (joka on ilmeisesti aika kuuluisa) ensin päivällä kiertokäynnillä ja sitten illalla ihan härkätaistelussa (seurueen painostuksesta). Liput taisteluun maksoivat 21 euroa takariviin ja olo oli kuin pienessä tynnyrissä. Paikkaa ei nimittäin ole rakennettu mitenkään erityisen tilavaksi ja tuvan ollessa täpösen täynnä omaa tilaa jäi ehkä alle puolimetriä. Lisäksi yläpuolella istuvan polvet olivat lähestulkoon selässä kiinni ja omat polvet toki allaolevassa.

Itse ohjelmahan sisältää kuuden (mun laskujen mukaan kylläkin vain viiden) härän lahtauksen kolmen matadorin ja heidän apujoukkojensa toimesta. Onneksi olin seurannut taisteluja muutamaan otteeseen telkkarin puolelta, muuten kokemus olisi varmaan ollut vähän liikaa. Aikaisemmin en nimittäin ole tiennyt esimerkiksi sitä, että areenalla käy jokaista härkää hätyyttämässä ratsastaja hevosineen. Härkähän luonnollisesti hyökkää hevosta kohti, joka onneksi on tukevasti haarniskoitu ja hepan selässä istuva miekkonen keihästää samalla härkää. Mutta ilmeisesti ne hevoset eivät pahemmin siitä loukkaannu, vaikka silmät sidottuina kentällä joutuvat olemaankin. Julmaa? Todellakin. Härkää vai hevosta kohtaan? Molempia. Sen tarkemmin en härkätaistelun kulkua ryhdy selostamaan, lähinnä sen takia, että en todellakaan ymmärrä puoliakaan sen koukeroista.

Päivällä käydystä kierroksesta mieleen kuitenkin jäi se, että viimeinen matadori on kuollut areenalla vuonna 1992 ja että niillä hevosilla ei aikaisemmin ole ollut mitään suojavarusteita. Eli niinä aikoina hevosia on saattanut kuolla kaksi tai kolme yhtä härkää kohtaan.

Ja härkätaistelun jälkeen menimme katsomaan flamencoesitystä! Taivas, se se oli hienoa. Ihan ehdoton kohokohta koko tähänastiselle reissulle. En jaksa avautua siitä enempää, käykää itse katsomassa! Käykää itse Sevillassa, se on ihan mahtava paikka! Varatkaa se hotelli vaan etukäteen.

Harvasti hyvä tulee

No näin, niin se taas vilahti kuukausi, eikä blogin postaustiheys juurikaan kasvanut. Mitähän kuukauden aikana sitten oikein tapahtui, en muista muuta kuin sen, että ei se ainakaan ajallisesti kovin pitkältä tuntunut.

Vieläkään en ole minnekään kovin pitkälle kerennyt, Malagan keskusta alkaa olla läpi koluttu, vaikkakin esimerkiksi Picasson museoon täytyy vielä keretä. Malagahan on Picasson synnyinkaupunki, mistä paikalliset ovat ilmeisesti sen verran tohkeissaan, että miehen nimellä varustettuja organisaatioita on useampiakin.

Viikonloppuna piipahdin Nerjassa, jonne pääsee täältä kahden kulkuneuvon combolla, ensin renfellä (taajamajunalla) Malagaan ja sieltä bussilla määränpäähän. Nerjaa kehutaan rantojen takia, sillä ne sijoittuvat mukavasti korkeiden kallioiden väleihin ja ovat näin ollen varsin kauniita. Muuten paikka on samanmoinen turistikohde kuin kaikki muutkin aurinkorannikon kaupungit, Fuengirolaan verrattuna ehkä hieman pienempi. Parasta reissulla oli matka sinne, bussi nimittäin ajoi rantatietä pitkin ja maisemat olivat upeita. Bussimatkalla käväisi mielessä, että rannikkoa olisi mukava suhailla autolla omaan tahtiin, silloin pääsisi piipahtamaan vähän sisämaassakin ja niissä pienissä kylissä, joihin muutoin ei varmastikkaan eksy. Tarvitsisin vaan kuskin, jotta tämänkaltaista huvia voisi harjoittaa.

Sunnuntaina vuorossa oli annos jalkapallokulttuuria. Kävimme Malagassa katsomassa kotijoukkueen pelin jotain E:llä alkavaa joukkuetta vastaan. Eibar, ehkä.. Peli päättyi 1-0, voitto kotiin siis! Ja ihan kivaa oli, vaikka seurueen asiantuntijat luonnehtivat pelin laatua aika huonoksi. Malaga pelaa La Ligan alempaa sarjaa, ja voittaa ihan kymmenen-nolla esimerkiksi suomalaisen maajoukkuetason. Katsojia meidän lisäksemme paikalla oli reilu 15 000, ja stadion oli siten suurinpiirtein puolillaan. Liput maksoivat yläriviin päätyyn 15 euroa, ja näkymät olivat erinomaiset.

Sitten ensi viikonlopun suunnitelmiin. Lähdemme ehkä Sevillaan. Mutta koska se härkätaistelukokemus uupuu edelleen, en voi siis olla aivan varma tästäkään. Härkätaisteluista puheenollen, olettekos koskaan nähneet härän tekevän kuperkeikan? Mä olen (telkkarista) (kaksi kertaa). En tiedä nauraako vai sääliä. Ehkä vähän molempia.

Ehkä?

Kello: noin 7.40
Lämpötila: 27 astetta

Aamulla! Jos jo työmatkalla tulee hiki, niin mitä tulee olemaan takaisinmenomatka? Helvetti.

Aamuherätykset ovat normaalisti ihan mukavia, sillä aamu on ainut viileämpi vuorokaudenaika. Jos tällainen kuumuus rupeaa toistumaan, niin täytyy taas harkita suhtautumista aamuherätyksiin. Viileys on toistaiseksi ollut niitä harvoja kannustimia, jolla on saanut väsytystä huijattua. No mutta, töissä on ilmastointi, se on positiivista. Tai no on kyllä kotonakin.. Hmm.

Toisiin asioihin. Mulle tulee vieraita! Vasta lokakuussa, mutta silti se on aika kivaa. Ensin tulee muutama ystävä ja reilu viikko sen jälkeen EHKÄ isä ja veli. Iso ehkä, mutta mahdollisuus silti. Ihan kivaa, että ne edes ehkä tulee, vaikken kyllä ollenkaan odottanut, että se edes juolahtaisi kenenkään mieleen.

Ja niistä suunnitelmista. En mennyt sinne Malagaan, mutta käytiin leffassa ja tapaksilla, joten en ole laisinkaan pettynyt. Ensi viikonloppuna on mahdollisuus lähteä härkätaisteluun. Siitä mulla on aika ristiriitaiset fiilikset, joten katsotaan nyt menenkö. Olisihan se tietysti yksi isohko osa kulttuuria, mutta kai sen voi korvata vaikka... Juomalla paljon sangriaa?

Sadetta?

Raadio sanoi, että täällä saattaisi ehkämaybe sadella huomenna ja lauantaina vähäsen! En usko. Sitä paitsi lauantaina on Malagassa MTV:n rantakonsertti, jonne ehkä menen (tää mun teiniyx senkuin vahvistuu). Tai sitten en mene, kaikki suunnitelmat ovat viimeaikoina jotenkin kummasti haihtuneet taivaan tuuliin.

En kuitenkaan suostu ottamaan siitä mitään paineita, teen juuri sen verran kuin mieli tekee, sillä nykyisellään on kovasti sellainen fiilis, että on turha ottaa suorituspaineita vapaa-ajan käytöstä. Tämäkö on nyt se pahamaineinen sairaus, joka tuhoaa monen lomat? Ja onko huolestuttava todenteolla, kun mulla on suorittamispaineita (tai ainakin vähän sen suuntaisia tuntemuksia) jo viikonlopuista?

Parasta ovat extempore-hengessä suoritetut tempaukset, kun toissapäiväinen Malagan reissuni. Lähdin töistä, jokseenkin seikkailunhaluisena ja päädyin Malagaan shoppailemaan. Ja oli hauskaa!

Enää kaksi tuntia ja huominen, ja sitten on viikonloppu! Uujea.

Pyhä kolminaisuus

Työt, väsytys ja autuas laiskuus.

Equals: nothing done.

Oon ollut kohta jo kuukauden töissä, parin vuoden opiskelutauon jälkeen ja sopeutuminen ilmeisesti kestää yhtä kauan kuin taukokin. No toivottavasti ei, jos sitä unelmoisi ihan palkkatyöstä tuossa ensi vuoden puolella.

Short one, mutten jaksa myöskään näköjään blogata.

Muutoksia hihhei!

Uusi paikka, uusi ulkoasu. Ja mahtuu tuo pidempi otsikkokin nyt yhdelle riville, se oli ehkä se suurin syy tälle repäisylle.

Viikonloppu, jei. Ei kylläkään mitään suunnitelmia, mutta katsellaan. Töissä on tällä hetkellä niin vähän porukkaa, että tuntuu ettei senkään takia ole mitään häppeningiä. Yhdet feriat on menossa ja toki voisin ulostautua Fuengirolasta vihdoin vaikka Malagaan tai jonnekin ja onhan täällä muutenkin vaikka mitä näkemistä, kun vaan saisi itsestään sen verran irti, että tosiaan tekisi jotain.

Täytyy ehkä valittaa vähän tästä työporukasta. Tylsiä ihmisiä! En ole kyllä jaksanut kauhesti oikeastaan tehdä tuttavuutta, joten syytä lienee minussakin, mutta silti.. Kaikki kivat ihmiset, keihin kerkesin tutustua, ovat lähteneet takaisin Suomeen.

Ja mulla on ikävä meidän koiranpentua. (Silläkin on kuulemma ikävä mua.)