Ehkä?

Kello: noin 7.40
Lämpötila: 27 astetta

Aamulla! Jos jo työmatkalla tulee hiki, niin mitä tulee olemaan takaisinmenomatka? Helvetti.

Aamuherätykset ovat normaalisti ihan mukavia, sillä aamu on ainut viileämpi vuorokaudenaika. Jos tällainen kuumuus rupeaa toistumaan, niin täytyy taas harkita suhtautumista aamuherätyksiin. Viileys on toistaiseksi ollut niitä harvoja kannustimia, jolla on saanut väsytystä huijattua. No mutta, töissä on ilmastointi, se on positiivista. Tai no on kyllä kotonakin.. Hmm.

Toisiin asioihin. Mulle tulee vieraita! Vasta lokakuussa, mutta silti se on aika kivaa. Ensin tulee muutama ystävä ja reilu viikko sen jälkeen EHKÄ isä ja veli. Iso ehkä, mutta mahdollisuus silti. Ihan kivaa, että ne edes ehkä tulee, vaikken kyllä ollenkaan odottanut, että se edes juolahtaisi kenenkään mieleen.

Ja niistä suunnitelmista. En mennyt sinne Malagaan, mutta käytiin leffassa ja tapaksilla, joten en ole laisinkaan pettynyt. Ensi viikonloppuna on mahdollisuus lähteä härkätaisteluun. Siitä mulla on aika ristiriitaiset fiilikset, joten katsotaan nyt menenkö. Olisihan se tietysti yksi isohko osa kulttuuria, mutta kai sen voi korvata vaikka... Juomalla paljon sangriaa?

Sadetta?

Raadio sanoi, että täällä saattaisi ehkämaybe sadella huomenna ja lauantaina vähäsen! En usko. Sitä paitsi lauantaina on Malagassa MTV:n rantakonsertti, jonne ehkä menen (tää mun teiniyx senkuin vahvistuu). Tai sitten en mene, kaikki suunnitelmat ovat viimeaikoina jotenkin kummasti haihtuneet taivaan tuuliin.

En kuitenkaan suostu ottamaan siitä mitään paineita, teen juuri sen verran kuin mieli tekee, sillä nykyisellään on kovasti sellainen fiilis, että on turha ottaa suorituspaineita vapaa-ajan käytöstä. Tämäkö on nyt se pahamaineinen sairaus, joka tuhoaa monen lomat? Ja onko huolestuttava todenteolla, kun mulla on suorittamispaineita (tai ainakin vähän sen suuntaisia tuntemuksia) jo viikonlopuista?

Parasta ovat extempore-hengessä suoritetut tempaukset, kun toissapäiväinen Malagan reissuni. Lähdin töistä, jokseenkin seikkailunhaluisena ja päädyin Malagaan shoppailemaan. Ja oli hauskaa!

Enää kaksi tuntia ja huominen, ja sitten on viikonloppu! Uujea.

Pyhä kolminaisuus

Työt, väsytys ja autuas laiskuus.

Equals: nothing done.

Oon ollut kohta jo kuukauden töissä, parin vuoden opiskelutauon jälkeen ja sopeutuminen ilmeisesti kestää yhtä kauan kuin taukokin. No toivottavasti ei, jos sitä unelmoisi ihan palkkatyöstä tuossa ensi vuoden puolella.

Short one, mutten jaksa myöskään näköjään blogata.

Muutoksia hihhei!

Uusi paikka, uusi ulkoasu. Ja mahtuu tuo pidempi otsikkokin nyt yhdelle riville, se oli ehkä se suurin syy tälle repäisylle.

Viikonloppu, jei. Ei kylläkään mitään suunnitelmia, mutta katsellaan. Töissä on tällä hetkellä niin vähän porukkaa, että tuntuu ettei senkään takia ole mitään häppeningiä. Yhdet feriat on menossa ja toki voisin ulostautua Fuengirolasta vihdoin vaikka Malagaan tai jonnekin ja onhan täällä muutenkin vaikka mitä näkemistä, kun vaan saisi itsestään sen verran irti, että tosiaan tekisi jotain.

Täytyy ehkä valittaa vähän tästä työporukasta. Tylsiä ihmisiä! En ole kyllä jaksanut kauhesti oikeastaan tehdä tuttavuutta, joten syytä lienee minussakin, mutta silti.. Kaikki kivat ihmiset, keihin kerkesin tutustua, ovat lähteneet takaisin Suomeen.

Ja mulla on ikävä meidän koiranpentua. (Silläkin on kuulemma ikävä mua.)

Huono bloggaaja

Juu, sellainen mä olen. Mutta selitykseksi lasketaan se sama kuin, miksi en ikinä saa siivottua. Eli kun tarpeeksi kauan viivyttää jotain asiaa, tulee siitä liian ylivoimainen. Niinpä viimeisen kuukauden tapahtumat jäivät kirjaamatta ylös. Tekemättäjättämisahdistus pätee muuten myös muutamaan roikkuvaan kurssiin, joiden loppuunsaattamiseksi pitäisi tehdä pari raporttia. Ennätys on melkein kahden vuoden takaa kummitteleva yksi vaivainen raportti, minkä olen aloittanutkin, mutta en vaan saa sitä näköjään tehtyä. Ihan kuin muistaisin, mikä siinä on ollut punainen lanka silloin joskus..

Niin no, nopea kertaus. Tulin pois Kiinasta (nyyh), itkeä turautin Helsinki-Vantaalla, kun ero kämppiksestä koitti, vietin kuukauden kavereita ja sukulaisia treffaten Suomessa ja karkasin Costa del Solille tekemään työharjoittelua. Nyt oon ollut täällä turistihelvetissä (ei sillä, hauskaahan täällä kyllä on ollut) jo kuukauden! Musta tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti jo jostain lukiosta saakka, kuukaudet ja vuodet vaan hujahtaa ohitse. Salettiin musta tulee juuri sellainen keski-ikäinen, joka ei halua myöntää itselleen ikäänsä, vaan sen sijaan käyttäytyy kuin paraskin teinix.

Niin ja miksi bloggaan nyt. Emmä tiedä. Tuli ikävä, enkä jaksa perustaa toista blogia Espanjaa varten, kuitenkin sekin lopahtaisi jossain vaiheessa.. Enkä taida jaksaa kertoa tämän jatkamisesta kenellekään, jos joku löytää vielä mukaan niin tervetuloa. Olkoon tämä tällainen julkinen terapia, sitähän se kai suurimmalle osalle bloggaajista on. Tai siis salajulkinen, kun en tätä mainosta. :)